Jatkuu pienellä toistolla edellisestä blogista osoitteessa http://koruja-ja-kasitoita.vuodatus.net
No nyt meni sitten lopullisesti palkokasvi nenään esikoisen koulun kanssa. Koko syyslukukausi on tahkottu. Kaikki tekeminen tuntuu olevan niin vaikeaa. Tyttöä on vaikea liikuttaa, hän on löysä, kuolaa, on väsynyt tai ihan muuten vaan hankala. Koulun vararehtori on väläytellyt koulun vaihtamista useaan kertaan. Olemme yrittäneet sietää tätä, mutta nyt tuli viimeinen niitti, kun eivät kuulemma pysty viemään tyttöä kotitaloustunnille jonkin matkan päässä koulusta olevaan tilaan. Sovimme opettajan kanssa, että hän voi jäädä talviaikaan toisen luokan musiikkitunneille, koska pitää kovasti musiikista. Tiistaina tulikin sitten tieto, ettei hän voikaan osallistua näille luvatuille musiikkitunneille joidenkin vastuukysymysten takia. Hänet voi kuitenkin jättää koululle iltapäivätoiminnan vastuulle. Paskan marjat sanon minä. Jos asia olisi haluttu järjestää, niin sehän olisi järjestynyt, mutta kun ei ole halua, niin ei ole.
Pätimme laittaa tyttären siiron toiseen kouluun alulle. Vararehtori oli niin innokas siirtämään tytön toiseen kouluun, että miehen mukaan "olisi vaikka kävellen tuonut siirtopaperit meille". No, nythän saa mitä on jo pitkään halunnut eli pääsee sekä tytöstä, että varsinkin meistä vanhemmista eroon. Kevätlukukausi pitäisi vielä kärvistellä vanhassa koulussa. Ehkäpä jäävät nuo koulupäivät vähiin. Eihän tuollaista huonokuntoista lasta voi laittaa kouluun, jossa ei uskalleta ottaa hänestä vastuuta ja resurssitkin ovat niin vähäiset (vaikka tytöllä on päätös henkilökohtaisesta avustajasta). Taitaa olla se resurssipula laadullista, ei määrällistä.
Nyt sitten onkin aikaa tehdä taas käsitöitä, kun ei ihan hirveästi pääse liikkumaan missään, kun pitää kuitenkin olla kotona tiettyyn aikaan keskimmäisen tullessa koulusta kotiin ja pitää hakea nuorimmaista kerhosta ja viedä keskimmäistä terapiaan.
Miehen joululahjapipo valmistui viimein. Siitä tuli vähän matalampi kuin alunperin piti, koska lanka loppui kesken, eikä mies malttanut odottaa, että uutta saataisiin.
Osallistuin Facebookissa luovuushaasteeseen. Lupasin tehdä viidelle ensimmäisenä postaustani kommentoineelle jotain. Tämä on ensimmäiselle kommentoijalle menevä lahja ja taitaa jäädä viimeiseksi, kun ei ole muita ilmaantunut. Näissä lapasissa on se kiva juttu, että sain langat lahjaksi juurikin siltä samalta ihmiseltä, jolle nämä valmiit lapaset menevät.
Tein itselleni ihanan pipon villasilkkilangasta
Keskimmäisen muksun opettaja tarvitsi siskolleen lahjan. Tein hänelle tällaisen avainnauhan.
Kaveri sai pari rannekorua aikaisemmin tehtyjen kaulakorujen kaveriksi.
Maalairomanttiset kodit -FB ryhmässä on myynnissä kaikenlaisia koristesydämiä, joten pitihän minunkin tehdä omani. Ja meillä kun ei ole oikein mitään maalaisromanttista.
Keskimmäinen muksu sai uuden pipon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti